Virittäminen

Virittämisestä yleensä

Kitaran virittäminen on tarkkuutta vaativaa puuhaa ja sen voi tehdä monella eri menetelmällä. Virittämiseen ja sen opetteluun kannattaa panostaa, koska soittaminen syvin soivalla (siis vireessä olevalla) kitaralla on paljon mukavampaa kuin suunnilleen vireessä olevalla.

Virittämiseen voi käyttää jonkin toisen soittimen ääntä vertailukohtana johon kitarankin vire satutetaan. Äänen voi ottaa ääniraudasta ja virittää kielet joko suoraan soimaan oikeassa vireessä toisiinsa nähden tai käyttäen huiluääniä (kilelten yläsävelsarjaa) apuna.

Edellä olevat ovat ns. "luonnon menetelmiä" jossa virittäminen perustuu äänen kuuntelemiseen. Tarkin -- ja myös työläin opeteltava -- noista on huiluäänimenetelmä. Virittämisen avuksi on olemassa myös viritysmittareita. Viritysmittari on korvaamaton apu keikkapaikoilla joissa tahtoo olla meteliä niin paljon, että kuuloon perustuva virittäminen ei onnistu. Onpa Gibson kehittänyt kitaran joka nappia painamalla virittää itsensä.

Ennen kuin tutustuu viritysmittariin kannattaa opetella virittämään kitara perinteisillä menetelmillä. Mittarien kanssa nimittäin tulee helposti vahinkoja, jos ei ole selkeää käsitystä siitä mitä on tekemässä.

Lisäopiskelua virittämiseen tulee kitaran säätämisen yhteydessä, jolloin tarkistetaan vire koko otelaudan matkalta ja säädetään tallaa niin että vire on mahdollisimman oikea koko otelaudalla. Joskus tehdään satulaan tai jopa nauhoihin joitain muutoksia, joilla virettä pyritään parantamaan. Äärimmäisin esimerkki tästä lienee Ruokankaan "True Temperament" otelauta.

Virittäminen vertailuäänten avulla Virittäminen Kitara sivut